Vattenfall osa-1: Kannatti käydä!

11.6.2013

 

Vattenfall  osa-1 Iisalmi:  Kannatti käydä!

 

Ajellessani kisan jälkeen Kuopiota kohti läpi upean Lapinlahtelaisen maalais- ja historialliskulttuurimaiseman, jonka vehreitä ja laakeita peltoja, vihreitä metsiä ja sinisiä järviä iltainen aurinko kultasi pilvien aukoista, ensimmäinen ajatus oli, olikohan tässä mitään järkeä urheilullisesti? Urheilija lähtee iltapäiväkolmelta kisamatkalle, perillä kisasuoritus on vilauksessa ohitse ja vielä lajissa, joka ei takuulla ole eikä tule urheilijan päälajia ja kotiutuu iltakymmeneltä.

                      Siilinjärven kohdalle päästyäni olin jo pohtinut syvemmin asiaa: Reipas teki huikean pistepotin 13168 pistetttä, ensitietojen mukaan viime vuotista ”väliaikaa” edellä 700 pistettä.

                      Kieltämättä 15-17-vuotiaan urheilijan kilpailukalenterin suunnittelussa ja harjoituksien asemoinnissa on ollut haasteellisuutta viime aikoina; 4.6 SS:n kuukausikisat, 8.6 NE Jyväskylä, 9.6 Savon Games Lapinlahti 9.6 Joensuun Eliitti, 10.6 Vattenfall, 12.6 NE Janakkala, 13.6 Aluemestaruus-kisat- 1 Savonlinna, 14-16.6 YAG Espoo ja 16.6 Aluemestaruuskisa- 2 Iisalmi.

                      Kisoja ei ole liikaa, mutta auttamatta ovat  läjässä. Mikä on Vattenin arvo tälläisess kisaketjussa (-läjässä)? Milloin ehtisi harjoitella?

                      Kultaisen maisemakauriin kohdalla Vatten- arvo alkoi vähitellen selkiytyä. Vatten tarjoaa urheilijalle mm. oivan mahdollisuuden kokeilla uusia lajeja. Urheilijan CV:hen (Tilastopajan urheilijatietokanta) tulee täydennystä. Kyllähän 14-17- vuotiaalla urheilijalla pitää olla lajituloksia 8-12:sta eri yu- lajista. Siihen vielä esim. hiihto, pelit, voimistelu, luistelulajit päälle, avot ollaankin hienossa tilanteessa. Päälajia/ -lajeja onkin mukava valkata sen jälkeen kun on mistä valita.  Jos CV:stä  löytyy kaposesti  2-4 lajista tuloksia niin jotain on mennyt kyllä NVR- vaiheessa kaukaa ohitse. Jokainen laji auttaa toista lajia. Urheilijan on helpompi löytää itselleen pätevä valmentajakin kun CV:stä löytyy pitkä ja tasokas ansiolista (Tuloksia).

                      Samu Mikkonen kiteytti esimerkillisen hienosti asian kun kyselin lähtisikö hän Vatteniin juoksemaan kasin vaikka edellisenä päivänä olisikin kova kasi Joensuun eliiteissä: – Aina lähdetään jos mies kelpaa seuraa edustamaan.  Samoin Sami Hänninen lupasi hypätä seipään. Ja hyvin moni muukin kisasi todellisissa ”sivulajeissaan”. Mm. Nikke Nyyssönen piti ensimmäistä kertaa eläessään moukaria kädessään. Meillä olikin Niken ja Jessica Miettisen kanssa aitiopaikka seurata kun ylivoimainen ikäistensä tilastokärki Kiira Väänänen näytti mallia miten ”hyrrästä” saadaan moukari sinkoutumaan kuudenkymmenen metrin päähän ringistä. Ja jollekin Heikki Kaukolan ikäisille junioreille reissu jää elämänmittaiseksi muistoksi ensimmäisestä todellisesta seuran ”arvokisa” edustusreissusta.

Näissä Vattenin karsintaosakisoissa harmillista on, että 15-17- vuotiaissa ei synny todellista kilpailua P-Savon piirin tasolla osallistujien vähäisyyden vuoksi. Tulostaso kärsii väkisin yksin juostessa armotonta kelloa vastaan. Nuoremmissahan osallistujia riittää kyllä, esim. jopa hiukan vieroksuttuun lajiinkin kuin kävely oli oikein suomalainen läjäjono lähtöviivalla. Olisikohan mahdollista yhdistää Vattenit Aluemestaruuskilpailujen tapaan muutaman piirin kesken näillä korkeuksilla?

Onneksi finaaleissa sitten löytyykin vastusta. Joten toiseen osakilpaan kattava ja tasokas jokalajin edustus vain Reippaalta. Finaalissahan nuoremmat, muutkin urheilijamme kuin vain ikäistensä SM- kisakävijät,  pääsevät mittaamaan tasoaan ikäluokkansa huippuihin.

Ja suuret kiitokset ansaitsevat Matti Haatainen ja Tiina Lukin,  jotka kasasivat huippujoukkueen ja ohessa hoitivat sutjakat matkajärjestelyt!

Tulokset ilmaantuvat jossakin vaiheessa Tilastopajan sivuille. Kannattaa sieltä sitten ”kyylata” niitä.

 

JVA