Kauden 2012 – 2013 päättyessä – Kuopion Reippaan toimijoille

15.9.2013

Kuopion Reippaan kausi 2012 – 2013 oli seuran toinen toimintakausi. Kauden päättyessä urheilijat ja valmentajat tekevät analyysin menneestä ja suunnittelevat samalla tulevaa. Olen saanut toimia seuran puheenjohtajana seuran perustamisesta 13.6.2011 saakka. Tämä aika on antanut minulle paljon. Kiitän tästä kaikkia Reippaan toimijoita. Olen viimeisten viikkojen aikana saanut keskustella urheilijoiden, valmentajien, seuratoimijoiden ja toimintaamme seuraavien kanssa. Samalla Suomen Urheiluliiton hallituksen jäsenenä olen saanut keskustella koko yleisurheilun tilasta maassamme. Nämä kaikki keskustelut innoittivat minua analysoimaan mennyttä ja pohtimaan tulevaa. Tämä analyysi on yleistys ja tavoite on pohtia sitä, miten voimme nauttia yleisurheilusta entistä enemmän. Jokainen urheilija, valmentaja ja seuratoimija tekevät parhaansa.

Oheisen kirjoituksen taustalla on aito huoli siitä, miten voimme seuratasolla toteuttaa toimintaa, joka innostaa ja kannustaa nuoria lajin pariin ja toisaalta takaa halukkaille mahdollisuuden kehittyä oman potentiaalinsa mahdollistamalle tasolle.

Lisäksi seuraavat taustaraportit ja yhteenvedot ovat hyvänä pohjana, kun pyrimme yhdessä toteuttamaan yhä parempaa seuratoimintaa:

Nuorisotutkijat haastavat liikuntakenttää

Huippu-urheilun muutosryhmän loppuraportti

Yleisurheilijan polku

Faktaa analyysin taustalla / Kuopion Reipas:

 

Kuopion Reipas on tätä kirjoitettaessa (8.9.2013) lisensseillä mitattuna suomen kymmenenneksi suurin yleisurheiluseura. Lisenssejä on 460. Seuraluokittelussa olemme sijalla 11. Kaupunkien joukossa olemme sijalla yhdeksän. Kalevan maljassa olemme sijalla seitsemän. Arvokisapisteissä olemme sijalla kymmenen.14/15 sarjan SM – pisteissä olemme sijalla seitsemän. Luokkaurheilijoiden pisteissä olemme sijalla 14. Suomalainen yleisurheilu oli Moskovan MM – kilpailuissa pienellä kymmenen urheilijan joukkueella ja maaottelussa miehet, naiset ja tytöt jäivät Ruotsin jalkoihin.

Kuopion Reippaan urheilijoista suomen edustusasun pukivat päällensä Thomas Barrineua, Marjaana Heikkinen, Sami Hänninen, Vili Holopainen, Taneli Juutinen, Samu Mikkonen, Eveliina Rouvali ja Maria Räsänen. Marjaana saavutti parayleisurheilun MM-hopeaa ja Taneli M19 sarjassa pohjoismaiden mestaruuden. Marjaana ja Taneli ovat molemmat keihäänheittäjiä. 

Tilastopajan seuraluokitelu seurantaan pääset tästä

 

Miten voimme edelleen yhdessä parantaa menestystä ja toimintaamme?

Keskusteltuani urheilijoiden kanssa ja usean seuramme urheilijan vaivoja hoitaneen lääkärin kanssa, meidän pitää miettiä miksi niin moni on ollut loukkaantuneena ja kärsinyt terveysongelmista. Onko urheilijoiden kokoanisvaltainen elämäntilanne riittävässä kunnossa terveyden ja kehittymisen näkökulmasta? Uskon, että seuraavilla asioilla urheilijat voivat pysyä paremmin terveenä:

 

1.urheilijan elämästä nauttiminen, intohimo, harjoittelusta ja kilpailemisesta nauttiminen on tärkeää. Sport Life Style! Parempia tuloksia voidaan saavuttaa, jos ja kun urheilija nauttii tekemisestään. Suhtautuminen asioihin kannattaa kääntää ns. positiiviselle moodille. Näin toki pääosin asia onkin.   

2. unirytmi – urheilijan herkkäelimistö reagoi unirytmin muutoksiin. Hormonaalinen tasapaino järkkyy harjoituskaudella, kun unirytmi ei ole säännöllinen. Tämä heikentää harjoittelun vaikutuksia ja yleinen hyvinvointi ja terveys kärsivät. Urheilijan kannattaa mennä nukkumaan säännöllisesti ajoissa ja herätä aamulla samaan aikaan. Tasapainon säilyttäminen viikonloppuisin, lomilla ja vapaa-aikoina on vähintään yhtä tärkeää kuin harjoittelu. Näen, että tässä on paljon parannettavaa laajalla rintamalla. Tiedän, että tämä parantaa monen urheilijan fiiliksiä, elämänlaatua, harjoittelun vaikutuksia ja kilpailutuloksia dramaattisesti. Lisätietoa: http://www.huippu-urheilija.fi/urheileminen/lepo_ja_palautuminen/

3. ravinto – jotta harjoittelu ja säännöllinen unirytmi saavat aikaan parhaat yksilön potentiaalisen mukaiset vaikutukset, tarvitaan tueksi oikeanlaista ravintoa. Säännöllinen ruokailu ja välipalarytmi oikein koostettuna luovat pohjan ravitsemukselle. Urheilija kehittyy parhaiten kun elimistö saa oikeanlaista ravintoa kuusi – seitsemän kertaa vuorokaudessa. Tässä on parannettavaa vaikka pääsoin asiat ovat kyllä urheilijoilla tiedossa. Monen urheilijan kannattaa yhdessä vanhempien kanssa selvittää urheilijan ravitsemuksen perusteet. Yksi tärkeä asia on harjoitusten jälkinen palauttava välipala heti harjoituksen jälkeen. Toinen on riittävä nesteytys. Ravitsemuksen yksityiskohdista löytyy tietoa urheilijan ravitsemukseen liittyvästä kirjallisuudesta. Näitä kirjoja löytyy kirjastosta.
Lisätietoa: http://www.huippu-urheilija.fi/urheileminen/ravinto/

4. Opiskelu ja kouluasiat sekä sosiaaliset suhteet. Urheilijan kannattaa suunnitella koulunkäynti ja hoitaa asiat kuntoon. Tämä parantaa varmuutta tulevaisuudesta, joka on ehdoton edellytys oman maksimi potentiaalin saavuttamiselle urheilussa. Perhe- ja kaverisuhteet ovat tärkeitä. Kun lähipiirissä on positiivinen fiilis ja aikaa myös rennolle ja palauttavalla kanssakäymiselle, harjoittelu ja kilpaileminen sekä opinnot sujuvat paremmin. Yleensäkin positiivisuus elämässä kantaa paremmin kuin negatiivisuus. Oletko katsonut tai aistinut Boltin tai Ruuskasen elämän asennetta? Myös muille harrastuksille on hyvä varata aikaa vrt. Antti Ruuskasen kalastusharrastus. Yksi hieno piirre monella seuramme urheilijalla on, kun he oman harjoittelun ulkopuolella ohjaavat lapsia tai ainakin käyvät heitä tsemppaamassa. Joillakin harrastukset suuntautuvat kulutuksen puolelle, yöelämä ei tue kehittymistä. 

Kaikki edellä mainitut asiat ovat pääosin urheilijan omista valinnoista kiinni. Valmentaja, kaverit, vanhemmat tai seura eivät voi asialle tehdä muuta kuin kannustaa ja opastaa. Ravitsemus toki vaatii huoltojoukoilta paneutumista asiaan. Uskon, että urheilullisilla valinnoilla, jotka eivät ole ristiriidassa hyvän elämän valintojen kanssa, urheilijan harjoittelu, kilpailutulokset, fiilis ja terveys ovat paremmalla tolalla.  

Tulemme seurana järjestämään aiheesta koulutus- ja keskustelutilaisuuksia valmennuspäällikön aloittaessa syksyllä. Tilaisuudet ovat urheilijoille, vanhemmille ja valmentajille osa seuran kehittyvää valmennustoimintaa. 

5. Valmennus ja harjoittelu. Seuramme kaikki valmentajat suhtautuvat valmentamiseen omista lähtökohdistaan intohimoisesti. He tekevät arvokasta työtä! Valmentajat myös kouluttautuvat ja pyrkivät oppimaan kokoajan lisää. Kaikki valmentajamme ovat suuria persoonia, jokainen on erilainen. Yhtäkaikki, he pyrkivät tekemään parhaansa oman ajankäytön puitteissa. Mihin asioihin toivon huomion kiinnittämistä:

Yhteistyö muiden valmentajien kanssa voisi olla positiivisempaa. Turhan usein törmäämme tilanteisiin, joissa valmentajat arvioivat sivusta toistensa tekemisiä ns. selän takana. Mikäli joku meistä kokee, että joku tekee asioita omasta mielestään ns. ”väärin” on hyvä ottaa keskustelu kollegan kanssa. Usein arvioit perustuvat väärin ymmärrykseen tai johonkin väärinkäsitykseen. Keskustelu avaa asioita ja niistä voi oppia puolin ja toisin. Yhdessä tekemällä ja oppimalla voimme auttaa urheilijoita paremmin.

Halliharjoittelussa piilee varsinkin nuorten urheilijoiden osalta omat karikkonsa. Uskon, että varsinkin harjoituskausilla kannattaa esim. verryttelyt ennen ja jälkeen harjoituksen toteuttaa raikkaassa ulkoilmassa.  Koulupäivän päälle reippailu ulkona virkistää ennen harjoitusta. Samalla tulee tärkeää aerobista juoksemista ulkona. Laajassa katsannossa hallipaikkakuntien urheilijoilla aerobisessa kunnossa on kehitettävää. Tämä näkyy laajasti juoksuradalla esim. Vattenfall-seuracupissa. Jyväskylän Kenttä-Urheilijoilla esim. 9 – 17 sarjoissa on ns. juoksuvoimaa selvästi meitä enemmän. Tämä koskee kaikkia juoksulajeja. Aerobinen juoksu ei tee kenestäkään hitaampaa. Toinen seikka mitä kannattaa tehdä enemmän, ovat yleistaidot joita voi esim. erilaisilla kehonhallintaharjoitteilla toteuttaa osana verryttelyä. Ainainen hallissa hölkkääminen ja laahustaminen näkyvät huonona lajissa vaadittavana ryhtinä. Tätä voimme parantaa. Aerobinen kunto, yleistaidot, ketteryys ja liikkuvuus parantavat lajitaitojen oppimista, harjoittelusta palautuminen paranee ja terveys pysyy kunnossa.

Tulemme seurana kehittämään valmentajiemme osaamista näissä asioissa, opimme toisiltamme ja paranamme yhteistyötä valmentajien yhteisten keskustelutilaisuuksien avulla. Tämäkin on osa seuran kehittyvää valmennusjärjestelmää.

Kilpailukalenterin suunnittelu on tärkeä asia. Kun ensin valitaan ns. tärkeät kisat, eli arvokisat ml. SM – kilpailut, pm tai am – kisat ja seuraottelut ja sen jälkeen täydennetään sitä oman seuran kisoilla ja tarvittavilla muilla kisoilla on urheilijan kilpailukausi tasapainoinen. Parhaat seurat, joissa urheilijat menestyvät ovat huomattavasti paremmin saaneet valmentajat suunnittelemaan mm. seuraottelut ml. Vattenfall-seuracupin ja pm- kisat kalenteriin. Näissä seuroissa urheilijat ovat menestyneet paremmin. Syytä en tiedä, mutta tässä meidän kannattaa parantaa. Toivon tähän uudenlaista suhtautumista, osalla asia onkin erinomaisesti kunnossa. Kiinnitän huomioita erityisesti siihen, että Vattenfall-seuracup/mahdolliset muut seuratottelut ja aluemestaruuskisat / 9 – 15 sisulisä pm-kisat ovat erityisen tärkeitä, ne ovat ns. arvokisoja SM – kilpailujen ohella. Vattenfall-seuracupin finaalissa nähtiin Kalevan kisa voittaja, eikö tämä ole merkki kilpailun merkityksen ymmärtämisestä?          

6. Onko kaikilla urheilijoilla oikea valmentaja? Tämä on yleisurheilun parissa herkkäkysymys. Parhaimmillaan varsinkin yli 15 – vuotiaiden urheilijoiden osalta valmentaja osaa arvioida tilanteen, jossa urheilijalle on hyvä etsiä toinen valmentaja. Tämä ei tarkoita, että nykyinen valmentaja on huono. Joskus valmentajan oma suuntautuminen ja kiinnostus kohdistuvat johonkin lajiin tai lajiryhmään. Samaan aikaan valmentaja havaitsee, että joku toinen valmentaja on urheilijan kehittymiselle parempi valinta. Tällöin valmentajan on hyvä urheilijan kanssa pohtia ratkaisua. Toki tässä pitää pohtia myös urheilijan sosiaalinen ympäristö esim. harjoittelukaverit ja urheilijan omat havainnot. Jos taas urheilija kokee asian näin, on ainoa oikea tie pohtia asiaa ensin oman valmentajan kanssa. Mahdollisen valmentajan vaihdoksen tullessa ajankohtaiseksi tarvitaan sekä nykyistä, että uutta valmentajaa. Vaihdoksessa uusi valmentaja tarvitsee saumatonta analyysiä menneestä edelliseltä valmentajalta. Jos urheilijan lähipiiri ts. vanhemmat kokevat asian näin, on myös oikea osoite keskustella asiasta nykyisen valmentajan kanssa. Missään leiritilanteissa ja/ tai muiden kuin, urheilijan nykyisen valmentajan, urheilijan ja vanhempien, osalta ei ole ”oikeutta” asiaan puuttua. Yleensä, kun joku ulkopuolinen asiaan puuttuu, lopputulos on huono.

Seuran osalta asiasta käydään yhdessä valmentajien kanssa keskustelua yhdessä ja erikseen. Tavoitteena on vain ja ainoastaan urheilijalähtöinen lähestyminen.

7. Miten vanhemmat voivat edistää kilpaurheilijan kehittymistä? Tärkeää on tukea urheilullista elämäntapaa ja kannustaa kokeilemaan rajoja urheilijana. Aivan liian usein urheilijan ura jää kesken lähipiirin asettamien paineiden johdosta. Paineiden asettaminen voi koskea liian kovia tulospaineita tai epäilyksiä urheilemisen mielekkyyden suhteen. Asia on käsitykseni mukaan hyvällä tolalla seuramme urheilijoiden osalta. Annetaan urheilijoille mahdollisuus kokeilla rajojaan pitkäjänteisesti. Urheilija saavuttaa parhaan tuloskuntonsa noin kahdeksan – kymmenen vuoden ajanjaksolla, jos asiat ovat reilassa noin 15 – 17 vuotiaana. Annetaan aikaa. Tämä asia on noussut laajoissa urheilijahaastatteluissa esille mm. Huippu-urheilun muutosryhmässä. Urheilullisen elämäntavan (kts. kohdat 1-4) tukeminen on parhaimmillaan vanhempien tukemaa.

Yksi keskeinen seikka on vanhempien osallistuminen seuratoimintaan. Useissa selvityksissä 2000 – luvulla on havaittu, että esim. vanhempien osallistuminen seuran vapaaehtoistyöhön on tukenut urheilijan kehittymistä ja pidentänyt urheilijan uraa. Tavallaan asia on yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä, kun pohditaan onko vanhemmilla aikaa olla mukana lasten- ja nuorten kasvussa ja kehittymisessä. Puhutaan ns. läsnäolosta. Tampereen Pyrintö on tästä hyvä esimerkki. Lähes kaikki seuran menestyneiden urheilijoiden vanhemmat ovat mukana seuratoiminnassa, läsnä lasten ja nuorten harrastuksessa.  

Reippaassa olemme pitäneet ja pidämme omien kilpailujen ja tapahtumien määrän rajattuna alle kahdessa kymmenessä toimintapäivässä. Tämä siksi, että haluamme kunnioittaa vanhempien vapaa-ajan käyttöä. Joissakin seuroissa päiviä on yli 40. Seuran kisat ja tapahtumat ovat tärkeitä siksi, että voimme tarjota kisoja ja tapahtumia urheilijoille. Toinen näkökulma on, että niillä saamme pudotettua harrastuksen kustannuksia.     

8. Urheilijan polku – tulemme kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen että lapset ja nuorten saavat ikään ja kehitysvaiheeseen liittyen oikeanlaista harjoittelua. Järjestämme jatkossa sisäistä koulutusta aiheen tiimoilta ohjaajille ja valmentajille. Tulemme myös seuraavan kauden aikana julkaisemaan urheilijan polun ja ydinsisällöt kaikille toiminnassa mukana oleville.

Lasten yleisurheilukoulujen harjoituksiin kaipaan edelleen lisää liikettä ja toistoja iloisilla harjoitteilla.

Lasten ja nuorten valmennukseen (9-17v.) kaipaan lisää toistoja, iloista hengästymistä ja hikoilusta nauttimista. Puute näkyy nuorten yleiskunnossa ja joidenkin lajien lajiosaamisen puutteina. Suomalaisen yleisurheilun ja nuorten urheilun yhtenä pääpointtina on varmistaa ko. ikäluokissa riittävä monipuolisuus ja pohja myöhemmälle harjoittelulle. Kun urheilija on noin 15 – 19 vuotiaana valinnut oman päälajin, harjoittelu suuntautuu ns. lajianalyysin mukaiseen harjoitteluun ja myöhemmin noin 22 -sarjassa edelleen urheilija-analyysin mukaiseen harjoitteluun.

Tiivistäen:

*3 – 6 v. laaja-alaista leikkimistä, paljon tekemistä, toistoja leikinomaisesti, paljon nopeaa tekemistä
*6 – 12 v. laaja-alaista tekemistä lajin parissa, liikunnan määrä pääosassa, kaikkien lajien perusteet kuntoon
*9 – 17 v. lasten ja nuorten valmennusta, vahva perusta kuntoon, ottelupohjainen juoksemiseen perustuva määräharjoittelu (lue lisää esim. SUL:n oppaat)
*15 – 22 v. lajivalintavaihe, harjoittelu suuntautuu omaan lajiin (lajianalyysin mukainen harjoittelu)
*19 – yleinen urheilija-analyysin mukainen harjoittelu    

Ongelmakohdat: kun siirrytään kouluun, liikunnan määrä meinaa pudota. Toisen kerran pudotusta tapahtuu siirryttäessä yläkouluun, kolmas kohta kun siirrytään oman lajin lajianalyysin mukaiseen harjoitteluun.  Näissä taitoskohdissa meinaa liikunnan kokonaismäärä ja/tai huoltava harjoittelu pudota liian alas. Aikuisten huippu-urheilusta tutuilla menetelmillä eivät lapset ja nuoret kehity. Tarvitaan huimasti enemmän tekemistä, toistoja yms.   

9. Liikunnan kokonaismäärä – varsinkin noin 17 ikävuoteen saakka liikunnan kokonaismäärän tulisi olla vähintään 20 tuntia viikossa, mieluummin reilusti enemmän. Tämä sisältää harjoitukset, koululiikunnan ja omaehtoisen urheilun ja liikunnan. Yleisurheilussa selvitysten mukaan määrät eivät ole olleet riittäviä. Kannustetaan lapsia ja nuoria liikkumaan selvästi nykyistä enemmän. Monet urheilijamme 9 – 17 sarjoissa ovat tuttu näky liikkumassa omalla ajallaan. Toiset skeittaavat, uivat, pyöräilevät ja liikkuvat omalla ajalla kiitettävästi. Joidenkin osalta on nähtävissä, että liian vähäinen omaehtoinen liikkuminen rajoittaa kehittymistä urheilijana. Eri elämän aloilla on todettu, että huipulle pääseminen vaatii noin 10 000 tuntia harjoittelua. Tässä pitää huomoida, että moni nuori ei välttämättä tavoittele huippu-urheilijan uraa. Niille, joilla nämä tavoitteet on, meidän on rehellisesti kerrottava asiasta. Yksilötasolla tuosta tietenkin pitää nauttia ja sitä pitää himoita,päätä seinään hakkaamalla ei huippua saavuteta. Seuran näkökulmasta olemme suunniteleet toiminnan siten, että molemmat polut ovat mahdollisia. Molemmat polut ovat arvokkaita, niin huipun tavoittelu, kuin lajin harrastaminen ja liikunnallisen elämäntavan omaksuminen.    

10. Mitä seura voi tehdä? Voimme olla yhdessä vahvempia. Tiedon jakaminen, yhteinen keskustelu ja sisäinen koulutus ovat avaimia menestykseen. Seura koostuu meistä kaikista. Kun toimimme yhdessä asioiden eteen, on urheilijoiden kehittyminen varmemmalla pohjalla. Pääroolissa on yhtenäinen ja selkeä linjakas toiminta. Tässä voimme olla jatkossa parempia. Vahva seurahenki paranee seuraotteluilla, joita kartoitamme nykyisen Vattenfall-seuracupin kylkeen. Yhdessä kisojen ja tapahtumien järjestäminen positiivisella fiiliksellä ja mukanaololla auttaa urheilijoitamme eteenpäin. Seura olemme me kaikki. Seuran työntekijät ja vapaaehtoiset muodostavat yhdessä vahvan kokonaisuuden. Jokaisen toiminnan taustalla on ihminen, yksilö joka tekee parhaansa. Toisaalta tekemättömät asiat kaipaavat lisää tekijöitä, koska jo nyt osin toimimme muutamien henkilöiden osalta äärirajoilla. Seura panostaa taloudellisesti merkittävästi mm. kisamatkoihin ja ilmoittautumismaksuihin. Haluaisimme edelleen panostaa urheilijoihin, valmentajiin, ohjaajiin ja vapaaehtoisiin. Onko sinulla ideoita miten voisimme vahvistaa talouttamme? Entä oletko valmis niitä eroja hankkimaan? Jokainen lisäeuro on tervetullut. Eurot eivät kasva puussa, emmekä niitä ilman osaavia ihmisiä ja ilman toimenpiteitä mistään saa.                 

 

Kiitän kaikkia, jotka ovat osallistuneet seuramme toimintaan!

Toivotan kaikille iloisia ja kehittäviä hetkiä yleisurheilun parissa!!

Kuopion Itkonniemellä maaottelun jälkitunnelmissa,

15. päivänä syykuuta 2013.

Kuopion Reipas ry
Marko Ahtiainen
puheenjohtaja

 

Kirjoittaja on vuosina 2007 - 2010 kirjoittanut mm. nuorten yleisurheiluohjaajan opaan - yleisurheilua 11 - 14 vuotiaille (SUL 2010) sekä ollut tiimissä linjaamassa lasten ja nuorten yleisurheilua.

Yleisurheilua 7 - 11 - vuotiaille, Ella Salmela, SUL antaa myös virikkeitä lasten yleisurheiluun. 

Ko. oppaat toimivat SUL:n 1. tason ohjaajakoultuksen oppikirjoina