Terveisiä Albirin leiriläisiltä!

13.4.2014

Albirissä valmentaja Jaakko Vainikainen, mukanaan ryhmästään Jessica Miettinen, Santeri Vehviläinen, Sara ja Sami Hänninen. Paljon on tapahtunut. Jutussa on rajoitteena valmentaja Vainikaisen tietokone.

No niin, nyt lauantaina etelänleirimme on harjoitusten osalta kahta treeniä vaille valmis. Huomenna ohjelmassa ovat aamusta RV3 testi muun nopeusvoiman ohessa. Iltapäivällä vielä aerobiset pitkät vedot, Eli tonnivitosen kisavauhdilla tehtävät vedot 5x300m Samilla ja Santerilla. Jessicalla ja Saralla 800m:n kisavauhtiset vedot 4x200m vetoina. Maanantai onkin ansaittu lepopäivä ja tiistaina kohti Suomea.
Leiri alkoi allekirjoittaneen, Jessica Miettisen ja Santeri Vehviläisen osalta aprillipäivänä 1.4 hyppäämällä yöbussin kyytiin Kuopiosta kohti Vantaan lentokenttää, jonne saavuimme seuraavana aamuna viideltä. SAS:n koneen pyörät irtosivat kiitoradasta 7.30 ja kone suuntasi nokkansa kohti Osloa, jossa oli koneen vaihto Alicanteen lentävään koneeseen. Sählättiin hiukan kentällä ja tullikin innostu tutkimaan Santerin perinpohjin. Ehdimme koneeseen viitisen minuuttia myöhässä. Onneksi odotti meidät.
Alicantesta meidät haki hotellimme pikkubussi joka toi majapaikkaamme Albir Gardeniin. Illasta tutustuimme paikkakuntaan ja Jessica ja Santeri tekivät matkaväsymyksiä karistelevan lenkin kolmen kilometrin päähän kentälle ja takaisin. Treenien kimppuun käytiin heti toisena päivänä torstaina . Leirin aikana Jessicalle/Santerille kertyi 16 treeniä yhdessätoista päivässä ja Hännisille Samille/Saralle (jotka liittyivät leirivahvuutemme ma7.4) 11 treeniä seitsemässä päivässä. Kaikki treenit tehtiin harjoitusohjelman mukaisesti, mitä nyt lisättiin harjoitteisiin erilaisia viilauksia ja vivahteita mitä bongasimme muiden maiden urheilijoilta. Treenipäiviä tehtiin kolmen päivän sykleissä; viisi tai kuusi harjoitusta. Neljäs päivä aina lepo.
Kahden viikon leiri on pituudeltaan aika minimi mikä tänne kannattaa tulla tekemään. Kolme olisi aika sopiva. Saisi enemmän sijoiteltua huoltavia ja palauttavia treenipäiviä ja harjoituksia tehopäivien lomaan. Mutta leiri antoi hyvää dataa suunnittelupohjaksi ensi vuoden leirille. Meitä oli nyt neljä urheilijaa ja koutsi, lajit hiukan erilaisia jokaisella jos ottelijoita ei lasketa. Aika sopiva lukumäärältään, kaikkien harjoitukset ehdin seuraamaan hyvin. Mitä nyt seurasin muiden urheilijaryhmien harjoittelua, yleensä yhdellä valmentajalla oli 2-4 urheilijaa valvonnassaan. Jos nyt ei ollut joku yhteinen intervallitreeni, silloin ravasivat isommalla porukalla.
Lisäksi kun urheilijat olivat motivoituneita ja tunnollisia harjoittelemaan, yhteistyö sujui. Harjoituspäivät etenivät aina säännöllisyyden mukaan ruoka-, lepo ja treenien osalta. Meillä oli hyvä yhteishenki ja iloisestihan treenit aina sujuivat. Lisäksi nuo pelit ja erilaiset kisailut olivat jokapäiväistä, esim Jessicalla ja Santerilla miniottelu käynnissä, joka päättyi tasan kun viides laji peruuntui kun ei ollut oikean painoisia keihäitä.
Jessican ja Santerin harjoitukset etenivät ottelutyyppisesti, kaikkia lajitekniikoita seivästä lukuunottamatta ja lajeissa vaadittavia ominaisuuksia kehittämällä. Samilla teemana oli nopeus ja kisavauhdit. Sami hoiti matalasykkeiset lenkit sitten ylimääräisillä geokätköiltä toiselle juoksentelulla ympäri Albiria. Saralla teemana oli ominaisuuksien kehittäminen juoksujen osalta; nopeus ja nopeuskestävyys. Ominaisuustestejä tehtiin useampiakin. Hyvin paranivat enkat lämmössä ja auringossa.
Paikkana Albir on loistava harjoituspaikka. Lämmintä 20-26 astetta ja tais sattua vain pari pilvistä päivää koko leirille. Se me tehtiin huomio että paikallisille tämä keli oli nähtävästi vielä kylmää, lämpimiin vaatteisiin olivat järjestään pukeutuneet suurin osa kaduilla vastaan tulevista.
Kenttä sininen mondoo, jota ympäröivät rosoiset ja korkeat vuoret. Välineitä sai lainata kun muisti palauttaa ne. Punttipaikka katsomon alla oli alkeellinen mutta perusliikkeet pystyi hyvin tekemään. Jos tultiin ensimmäisinä kentälle aamuun tai iltapäivään, välinevarastojen avaimet piti käydä pyytämässä kentän receptonista. Korkeushyppytelineistä rimankannattimien kirisysmutteritkin piti erikseen pyytää rceptonista. Kentän käyttö kuului majoituspakettiimme. Hinta meillä oli 47€/vrk, johon kuuluivat täyshoito, kentänkäyttöoikeus ja lentokenttäkuljetukset.
Tämä vuodenaika oli aika sopiva leireillä, kentällä ei ollut vielä tungosta, suorituspaikoille pääsi, yksi korkeustreeni jouduttiin jättämään väliin kun sen oli varannut joku hujoppeja puolalais- ja venäläisnaisia. Viimeisenä viikonloppuna tulikin jo enemmän porukkaa ja tästä eteenpäin tungosta tulee enemmänkin.
Hotelli Albir Garden toimi majoituspaikkanamme. Meillä oli täysihoito ja ruokarytmitykset sopivat mainiosti harjoituksien lomaan. Aamupalan jälkeen teimme eka treenin, Tultiin syömään ja pienen lepäilyn ja kylmäallashoitojen jälkeen teimme päivän toisen treenin. Ja illalla vielä ruoka, joka oli monipuolinen ja taatusti ravitseva. Jälkiruokavaihtoehtojakin 6-7. Pelottaa mennä vaa-alle minkä verran paino noussut täällä, kun liikkumiseni oli vähäisempää kuin urheilijoilla. Kenttä oli auki 9.00 -17.00. Sinne pääsi paikallisbussilla kätevästi, 1,50 € sivunsa.
Nettiyhteys oli kieltämättä heikko. Oli tuuria milloin nettiin pääsi. Kännyssä esim. kuvia ei saanut siirrettyä esim. faceen ollenkaan.
Kaupunki tai mikä taajama tämä onkaan, on sopivan pieni, Menomestat ovat naapurikaupungeissa. Ravintoloita ja pikku putiikkeja kyllä. Ja läheisiin kaupunkeihin pääsi paikallisella edelleen sillä 1,50€ sivunsa. Eli aika ihanteellinen harjoituskeskus sellaisille, jotka tulevat leireilemään harjoittelemisen vuoksi eikä treenien ulkopuolisen elämän vuoksi. Ja sitä biitsielämääkin voi lepopäivinä viettää meren äärellä. Uimaan ja auringonottoon pääsi hotellillammekin, sisällä ja ulkona uima-altaat. Suomeen palaamme tiistaina koukaten Oslon kautta ja Vantaan lentokentälle laskeudumme klo 23.00 ja sieltä matkustamme tunteikkaasti yöbussilla Kuopioon, perillä olimme muistaakseni 7.20 keskiviikkoaamuna. JVA