Nylkkyjen leiriarkea Portugalissa

Venla Mäkäräisen ja Maria Murtorinteen leriarkea Portugalissa. Osan leiristä mukana oli myös Anni Lehtonen Vähempi ei olisi riittänyt, enempää ei olisi jaksanut.

Vähempi ei olisi riittänyt, enempää ei olisi jaksanut. Neljän viikon leirirutistus etelän lämmössä tuntui juuri sopivan kuormittavalta, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kestävyysjuoksijan leirikuukauteen mahtui lennokkaita lenkkejä ja painavia jalkoja, punaisia hiekkateitä ja rantaviivaa, puhkikulutettuja lenkkareita ja rakkolaastareita, vanhoja ja uusia juoksukavereita, palanutta nahkaa ja rusketusraitoja sekä alati kurniva maha. Tuttu ja turvallinen Monte Gordo Portugalin Algarvessa ei pettänyt tänäkään vuonna, vaan saimme viettää täysipäiväistä urheilijan elämää loistavissa olosuhteissa.

Normaali leiripäivämme koostui kolmesta treenistä. Kellon pirahdettua seitsemän aikoihin kirmasimme kolmen kilometrin herättelylenkille, joka päättyi huoltavaan liikkuvuusharjoitteluun. Aamureippailun jälkeen maistuikin aamupala tavallista paremmalta. Lepäillen tai lueskellen valmistauduimme päivän ensimmäiseen harjoitukseen, joka starttasi heti kymmenen jälkeen. Pyrimme ajoittamaan harjoitukset aamupäivälle ja kello neljän jälkeen iltapäivälle, jolloin päivän kuumin aika jäi levolle. Viikkorunkoon sisältyi tavallisesti kaksi kovaa harjoitusta, päivittäisiä palauttavia peruskestävyyslenkkejä, reippaita lenkkejä, lyhyitä mäkivetoja sekä lihaskestävyysharjoitus joka toinen päivä lenkin päätteeksi. Kovat harjoitukset olivat joko vk- alueen lenkkejä tai pitkiä vetoja maastossa. Jalkoja säästääksemme ja hyviä maastoja hyödyntääksemme päätimme jättää piikkarit kotiin. Rataa on Suomessa aikaa kiertää koko kesä ja tasaiset hiekkatiet mahdollistavat yhtä tehokkaan harjoittelun.

Suomea tiiviimmästä harjoitusrytmistä huolimatta leiriin mahtui myös yksi täysi lepopäivä. Fyysisen palautumisen lisäksi lepääminen oli myös henkisesti tärkeää, sillä jokainen leiripäivä rakentui lähes saman kaavan mukaan. Naisellisesti rikoimmekin rutiineja matkaamalla junalla läheiseen suurempaan kaupunkiin shoppailemaan. Treeneistä palautumista edistivät myös SUL: in paikalle hankkima hieroja, jolla pääsimme käymään kuukauden aikana kahdesti, lihaksia hellivä lämpö sekä treenien jälkeiset pulahdukset hotellin uima-altaaseen. Vaikka asuimme koko kuukauden hotellissa ja puolihoitoon olisi ollut mahdollisuus, huolehdimme ruokahuollosta opiskelijabudjetinkin vuoksi omin voimin. Ruoanlaitto oli hauskaa ajanvietettä ja noin kerran viikossa testasimme paikallisia ravintoloita. Ylimääräinen energia ei ainakaan siivoukseen kulunut, sillä hotellin ehdottomiin etuihin sisältyi siivoojan päivittäinen käynti huoneessa.

Treeneiltä jäävän ajan vietimme usein rannalla tai hotellin altailla aurinkoa ottaen, kavereita tapaillen, kauppoja kierrellen ja joskus jopa kouluhommien parissa. Pitkä ulkomaan harjoitusleiri antaa mahdollisuuden viettää kokopäiväistä huippu-urheilijan elämää ja on myös henkisesti tärkeä irtiotto Suomen arjesta. Leirillä tapaa joka vuosi niin vanhoja kuin uusiakin tuttavuuksia, joista sitten kesällä otetaan radalla mittaa, lenkeille löytyy aina seuraa ja liiton valmentajat tulevat tarpeen mukaan seuraamaan harjoituksia.

P.S. Hotellin uima-altailla tuli otettua aurinkoa myös Tero Pitkämäen vieressä. Ei siis ollenkaan turha reissu! ;)